Miksi minulla menee niin helposti hermot? Miksi en osaa riidellä ilman huutamista ja raivoamista? Miksi käytän väkivaltaa? Joskus väkivallan käytön alta voi löytyä tunnesäätelyvaikeuksia. Joillekin meistä tunteiden tunnistaminen ja tunteiden säätely on vaikeaa ja siksi voimme erilaisiin tunteisiin kuten suruun tai pettymykseen reagoida raivoamisella ja jopa fyysisellä väkivallalla. Useimmat meistä ovat oppineet jo pikkulapsina vanhempiemme ja muiden vuorovaikutussuhteidemme avulla tunnistamaan tunteitamme ja säätelemään niitä. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla, joka voi johtua mm. negatiivisista lapsuuden kokemuksista. Esimerkiksi lapsen mitätöinti, huomiotta jättäminen tai rankaisu tämän tunnereaktioiden aikana voi johtaa siihen, että lapsi oppii peittämään tunteensa ja jopa häpeämään niitä. Tämä taas johtaa siihen, että lapsi ei saa harjoitusta normaalien tunteiden, kuten vihan, käsittelyssä, eikä aikuisiälläkään osaa niitä tunteita käsitellä. Tunnesäätelytaitoja voi onneksi vielä opetella ja harjoitella aikuisenakin.
Jokainen voi itse harjoitella tunteiden tunnistamista ja tunteiden säätelyä. Harjoittelua helpottaa, kun siihen ottaa mukaan muita ihmisiä ja harjoittelee tunteita heidän kanssaan vuorovaikutussuhteessa. Näin pienet lapsetkin oppivat tunnistamaan omia tunteitaan; kuulostelemalla omia tuntemuksiaan, oman kehonsa reaktioita ja peilaamalla niitä muiden läheisten ihmisten tunteisiin. Aikuisenkin kannattaa siis keskittyä siihen miltä tunteet tuntuvat kehossa, opetella tunnistamaan ja nimeämään ne tunteet ja opetella hyväksymään ne. Myös tunteiden ilmaisu ja tunteista puhuminen auttaa tunteiden säätelyn ja hallinnan opettelussa. Kannattaa siis puhua läheisilleen omista tunteistaan ja harjoitella heidän kanssaan oikeanlaisten tunnerektioiden tekemistä. Tämä vaatii paljon harjoittelua ja aikaa, mutta on vaivan arvoista.
Tunteiden säätelyn harjoittelussa voi käyttää myös tietoista läsnäoloa, eli erilaisia mindfullnes-harjoituksia. Näissä harjoituksissa on tarkoitus tietoisesti antaa itselleen pieni lepotauko niistä vaikeista tunteista ja oppia tunnistamaan miten omat tunteet toimivat ja koska niitä pitäisi säädellä. Tietoista läsnäoloa voi harjoittaa aivan lyhyissä pätkissä esim. ruuhkabussissa tai jossakin vuorovaikutustilanteessa. Tärkeää olisi päivittäinen harjoittelu, jotta vaikean paikan tullen osaa ottaa tietoisen läsnäolon keinot myös käyttöön. Tietoinen läsnäolo on nimensä mukaisesti nykyiseen olotilaan ja omaan kehoonsa tietoisesti keskittymistä. Tietoista läsnäoloa voit harjoittaa muun muassa keskittymällä hengitykseesi tai siihen miltä jalkasi tuntuvat maata vasten. Kun keskityt hengitykseesi, niin voimakkaat tunnereaktiot laantuvat melkein huomaamatta ja voit käsitellä tunnetta ilman suuria reaktioita. Hyviä apukeinoja tunteiden hallintaan ja tietoisen läsnäolon harjoittamiseen ovat myös erilaiset rentoutusharjoitukset ja meditaation harrastaminen.
Rentoutus ja meditaatio ovat aiheita, jotka ovat itselleni sydäntä lähellä. Toimin sosiaalialan töideni ohella myös meditaatio- ja rentoutusohjaajana ja harjoitan itse meditaatiota. Olen myös suositellut sosiaalialan asiakkailleni erilaisia rentoutusharjoituksia, mindfulnessin käyttöä ja joillekin jopa meditaation harjoittamista. Suuri osa asiakkaistani on saanut hyötyä erilaisista rentoutusmenetelmistä mm. ahdistukseen, stressiin ja tunteiden parempaan hallintaan. Asiakkaani ovat myös kertoneet harjoitusteni olleen tarpeeksi helppoja toteutettavaksi normaalissa arjessa ja jopa keskellä suuria tunteita.
Halusin kehittää harjoituksen, jonka henkilö voisi tehdä, kun hän on keskellä aggression tunnetta ja pelkää käyttävänsä väkivaltaa. Aggression on tunne, jonka taustalla voi olla erilaisia muita negatiivisia tunteita kuten vihaa tai häpeää. Aggressio ei kuitenkaan ole vielä minkäänlainen teko, vaan pelkästään tunne. Joillakin henkilöillä, joissakin tilanteissa aggressio voi johtaa peruuttamattomiin tekoihin, kuten väkivaltaan. Meillä kaikilla on kuitenkin kyky hallita tunteitamme, jotkut meistä vain tarvitsevat hieman harjoitusta näin voimakkaiden tunteiden hallintaan. Harjoitteen tarkoituksena on syvän palleahengityksen, rentouttavan musiikin ja puheen keinoin laukaista kehon jännitystiloja, rauhoittaa hengitystä ja laskea aggression tunteita ja näin ehkäistä väkivallan käyttöä. Halusin tehdä harjoitteesta tarpeeksi lyhyen ja ytimekkään, jotta sitä voi käyttää halutessaan joko päivittäin tai riidan aikana otettavan aikalisän aikana. (aikalisä on työkalu, jota käytetään esim. riitatilanteissa, niin, että sovitaan aikalisä, jonka aikana molemmat riidan osapuolet saavat aikaa ja tilaa rauhoittua ja jonka jälkeen riidan aiheeseen palataan takaisin rauhallisesti keskustellen). Uskon, että harjoite sopii kaikille väkivallan kanssa kamppaileville iästä, sukupuolesta ja teoista riippumatta.
Istu hetkeksi alas, ota hyvä asento, avaa tämä linkki sulje silmäsi ja rentoudu hetkeksi.
Kiitos, että kokeilit harjoitusta. Toivottavasti siitä oli sinulle apua.
Netistä voit löytää lisää tietoa tunteiden säätelystä, erilaisista rentoutusmenetelmistä, mindfulnessista ja meditaatiosta. Sieltä on myös helppo löytää erilaisia rentoutusharjoituksia videoina, äänitteinä ja kirjoitettuina ohjeina. Kannattaa tutkia tarjontaa ja etsiä juuri itselleen sopivat harjoitteet ja kokeilla niitä eri tilanteissa. Mahdollista on myös, etteivät rentoutusharjoitukset sovi sinulle. Silloin kannattaa rentoutua muilla, itselleen sopivilla, keinoilla. Kokeile vaikka lenkkeilyä, musiikin kuuntelua, piirtämistä tai vaikka vain saunan löylyissä istumista. Voit myös halutessasi ottaa minuun tai väkivaltatyön kollegoihini yhteyttä, niin voimme yhdessä käsitellä tunteitasi, kokeilla erilaisia rentoutusmenetelmiä tai vaikka ilmoittaa sinut vertaistukiryhmään, jossa näitä teemoja käsitellään.
Rentouttavaa ja väkivallatonta kesää!
Jennika Tuomola
Väkivaltatyön asiantuntija, Meditaatio- ja rentoutusohjaaja
Lyömätön Linja Espoossa ry
Edellinen, Lyömättömän Linjan maaliskuussa julkaisema blogi päättyi sanoihin: ”Jäämme odottamaan, mitä muuta uutta kevät tuo tullessaan!”
Kevät todella toi jotain uutta. Tilanteen, johon emme kukaan osanneet varautua. Tällä hetkellä eristäytymistä on eletty noin kuukauden päivät ja siihen on jollain tavalla totuttu, kuka enemmän, kuka vähemmän. Eräs asiakas vertasi tilannetta elokuvaan Päiväni murmelina, jossa päähenkilö eli saman päivän uudelleen ja uudelleen. Tylsyys ja yksitoikkoisuus uhkaakin helposti arjessa, jossa sosiaalista kanssakäymistä ja liikkumista on rajoitettu.
Millä tavalla koronaan reagoi, riippuu siitä, miten se mm. on vaikuttanut työntekoon, kuuluuko itse riskiryhmään tai kuuluuko siihen joku läheinen. Toisaalta on löydettävissä yhteisiä keinoja, joilla eristyksen aiheuttamasta poikkeustilasta voi selviytyä.
Tänä eristäytymisen aikana kotona olemista on monella enemmän kuin kenties koskaan aikaisemmin. Ongelmat voivat kärjistyä. Olemme pyrkineet tukemaan perheitä tässä haastavassa tilanteessa. Meillä Lyömättömässä Linjassa suuri osa asiakastyöstä on siirretty etätapaamisiksi, mutta osa yksilötapaamisista on vielä pidetty kasvokkain toimistolla. Tällä hetkellä toimii aktiivisesti kaksi etäryhmää: Veturi (suomenkielinen väkivallan katkaisuryhmä) ja EVVK (englanninkielinen väkivallankatkaisu-ryhmä). Toimin itse Veturin ohjaajana. Kaikkien ryhmäläisten kokemus on sama: Jotain puuttuu, mutta toisaalta osallistuminen etäryhmään on huomattavasti parempi, kuin olla kokonaan ilman ryhmää. Nyt on entistä tärkeämpää pitää yllä palveluja, joilla katkaistaan ja ennaltaehkäistään perheväkivaltaa.
Kysyin Veturin miehiltä, miten he ovat selvinneet kriisin aikana ja minkälaisia selviytymiskeinoja he ovat käyttäneet. Kun samaan aikaan kuulee uutisissa hälyttäviä tietoja perheväkivallan kasvusta, paljastuu, että ryhmäläisillä on mennyt olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin. Miten se on mahdollista? Mikä on resepti, jolla miehet ovat selvinneet näinkin hyvin?
Normalisointi. Epänormaalissa tilanteessa on normaalia, että tunteet vaihtelevat. Yhden ryhmäläisen mukaan perheessä kiukutellaan vuorotellen. Se on sallittua, että kiukuttaa, mutta kokonaisuuden kannalta on hyvä, ettei kiukutella yhtä aikaa.
Muutosvaiheiden ymmärtäminen. Tämä on muutos siinä missä muutkin muutokset. Ihminen käy muutoksessa läpi erilaisia vaiheita shokkivaiheesta selviytymiseen, romahduksesta uusien mahdollisuuksien löytymiseen. Jos tänään menee huonosti, ei kannata tehdä siitä liian pitkiä johtopäätöksiä. Todennäköisesti huomenna on paljon parempi päivä.
Henkisten resurssien suojeleminen ja ylläpitäminen. Kun ajat ovat vaikeat, ei kuluteta henkisiä resursseja vaan keskitytään löytämään tilanteesta positiivisia puolia. Sen tiedostaminen, että kriisi on välivaihe, auttaa myös. Menemme tästä läpi yhdessä, ehkä jopa vahvistumme.
Arjen pienien, hyvien hetkien korostaminen ja toisen huomioiminen. Miesten puheissa korostuu myös kiitollisuus. Vaikeasta tilanteesta huolimatta on aina löydettävissä asioita, jotka ovat hyvin. Halutaan myös huomioida enemmän toinen. Antaa hänelle aikaa. Kun arjen pienet, hyvät hetket korostuvat, epäkohdatkin saavat pienemmät mittasuhteet.
Selkeä päivärutiini. Myös etätöissä ja etäkoulussa on tärkeä erottaa työ- ja vapaa-aika. Etäkonttorin ja etäkoulun ovet on hyvä sulkea aikataulun mukaan ja vaihtaa vapaalle.
Puhuminen on kultaa. Puhuminen, omien tunteiden sanoittaminen, on ehkä kaikkein tärkeintä. Ryhmäläiset kannustavatkin puhumaan kotona, muille läheisille ja tarvittaessa myös ammattiauttajille.
Väkivallan Katkaisuohjelmassa opitut keinot ovat viimeisen kuukauden aikana olleet todellisessa testissä. Ryhmän miehet ovat löytäneet toimivampia välineitä tunteiden käsittelyyn. Omista tunteista puhuminen, käyttäytymiseen liittyvien haasteiden tunnistaminen ja tunnustaminen, oman heikkouden myöntäminen, avun hakeminen, ja empatiakyvyn vahvistaminen ovat tässä tilanteessa valttia. Näillä työkaluilla ratkotaan ristiriitatilanteita rakentavammin ja selvitään kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Päiväni murmelina elokuvassa päivä toistui samana, mutta mies jalostui, muuttui ja lopulta pääsi eroon kirouksesta. Vähitellen koronakin katoaa ja tilanne normalisoituu. Se, miten nyt elämme, vaikuttaa siihen, millaisen maailman silloin kohtaamme.
Miika Peltonen
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry
Naistenpäivää alettiin viettää 1900-luvun alussa. Vuonna 1975 Yhdistyneet kansakunnat julisti päivän naisten oikeuksien päiväksi[i]. Amnestyn Suomen osasto ja Ensi- ja turvakotien liitto kampanjoivat tällä viikolla (ja aina) tyttöjen ja naisten väkivallattoman tulevaisuuden puolesta. Voit olla väkivallattomuuden puolella allekirjoittamalla Naistenviikko -sivustolla kannanoton tai lahjoittamalla. Ennen kaikkea voimme kaikki olla mukana rakentamassa tulevaisuutta käyttäytymällä väkivallattomasti.
Väkivallattomuustaidot ovat pitkälti tunnetaitoja sekä itsestä ja toisista välittämistä. Ne ovat taitoa puhua tunteista ja toiveista sekä ratkaista ristiriitoja neuvottelemalla. Kunnioittamalla itseämme ja toisiamme luomme väkivallatonta elinympäristöä kaikille espoolaisille. Tarvitsemme tunnetaitoja jokaisessa ihmisten välisessä kohtaamisessa, sillä ihmiset käyvät tunteilla. Sanotaan, että tunne on aina tosi. Varmasti näin onkin, mutta onko ajatus tunteen taustalla tosi? Jos päähän putkahtaa ajatus, että tuo toinen ihan tahallaan ja pahuuttaan teki minulle väärin, niin onko se totta? Vai kävikö ehkä niin, että hänellä oli paha mieli ja hän lipsautti surkeutensa ulos hyökkäävästi. Huonoista kohtaamisista pääsee eteenpäin kertomalla, että loukkasit minua ja kysymällä, harmittaako sinua joku asia. Se, että oman loukkaantumisen läpi kykenee puolustamaan itseään kauniisti ja huomaamaan toisen pahan mielen, on timanttinen taito.
Älä välitä - on huonoin neuvo ikinä. Totta kai me välitämme siitä, mitä toiset sanovat, miten he katsovat ja kohtelevat meitä. Mitä läheisempi ihminen meille on, sitä enemmän välitämme. Mikään ei murskaa sydäntä, luottamusta ja koko olemistamme niin kuin se, että meistä ei välitetä. Tai vielä pahempaa: kohdellaan väkivaltaisin sanoin ja teoin, mitätöiden koko olemassaolomme. Elämä on sarja kohtaamisia, hetkellisiä ja elämänmittaisia. Meidät muistetaan lopulta vain siitä, miten kohtelimme toisia. Mikä tunne tulee, kun sinä tulet ja sinä lähdet? Välititkö?
Salla Hyvärinen
väkivaltatyön asiantuntija
Espoossa vietetään väkivallatonta viikkoa. Lähisuhde- ja perheväkivaltatyön asiantuntijoita meiltä ja kaupungin Omatila –palvelusta on tavattavissa perjantaina 9.3.2018 Ison Omenan palvelutorilla klo. 12–16. Tarjolla on kahvia, keskusteluja ja yhdessä tekemistä.
We all have, at some point in our lives, difficult periods that can bring us down. Finding the best coping mechanisms and inner strength within ourselves will help us to overcome challenges, and that can be crucial for one’s survival. I often think of my own grandparents, their lives and life experiences in order to get inspiration, power to go on, inner peace and perspective on life and humanity, if I am having difficult times myself. This helps me personally. I cherish my grandparents’ legacy, their life journey, their wisdom and attitude towards life.
My grandmother was born in Jamaica in 1918 and came over to England by a ship in the Windrush era in the early 1950’s, as Britain’s industries needed labour force. She left her native homeland to start a fresh new life in a new country, with no idea of what lied ahead of her. She came alone with one suitcase only and had no place to go. Societal racism was highly visible, for example, there were signs saying “No blacks, No Irish and No dogs allowed” in front of buildings. She must have been frightened, uncertain and worried of her future. I am certain that she also suffered from verbal abuse, direct and hidden racism, cultural ignorance, psychological violence and possibly other forms of mistreatment.
How did she survive all this? Where did she find her strength to get through all this? What was her driving force? My grandmother has never complained to me about those difficult times she encountered. It makes me think of what was going through her mind at that time. How strong was she really? Little did she know of her future at that point.
I suppose quite soon after she arrived, she met my grandfather in a communal housing unit where they both lived and where black people were allowed to find accommodation. They fell in love and today there are over 100 of us around the world as a result of their love for one another. I am one of them and I feel as I belong to a family of survivors. I consider myself as extremely lucky. This gives me strength to go through my own struggles during difficult times.
In a few months’ time, my family and I will be celebrating my grandmother's 100th birthday in London and as a tradition Her Royal Highness; the Queen Elizabeth II will send her a personal birthday card to congratulate her. I know this is the highlight of the year for my grandmother. My highlight of the year will be to celebrate our strong and wonderful grandmother together with my diverse and multicultural loving family.
"We need to give each other the space to grow, to be ourselves, to exercise our diversity. We need to give each other space so that we may both give and receive such beautiful things as ideas, openness, dignity, joy, healing, and inclusion.” - Max de Pree-
Dwayne Woodroffe
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry
