Vuosi on lopuillaan ja joulu aivan nurkan takana. Itse vasta aloitin Lyömätön Linja Espoossa ry:ssä, mutta tulevat pyhät pistävät heti miettimään monia perheitä ja parisuhteita. Perinteisesti joulu merkitsee suomalaisille perheen yhdessäoloa, rauhoittumista sekä antamisen ja saamisen iloa. Jouluun mielletään kuuluvaksi erilaisia perinteitä, hyvää ruokaa ja juomaa. Joulun aika toimii myös keinona rauhoittua ja rentoutua pyhien ajan - raskaan vuoden jälkeen.

Joulurauha on suomalaisille tuttu perinne sen julistamisen kautta, joka on toteutunut jo vuosisatojen ajan jouluaattona klo 12. Joulurauhan julistaminen juontaa juurensa vanhasta pohjoismaisesta lainsäädännöstä, jonka avulla pyrittiin ehkäisemään levottomuuksia ja takaamaan valtakunnallinen rauha 20 päivän ajan jouluaatosta alkaen. Aina vuoteen 1889 asti joulun aikana toteutuneista rikkomuksista annettiin joulurauhan takaamiseksi suuremmat rangaistukset kuin muulloin.

Valitettavasti joulurauhan julistuksesta tai perheenjäsenten toiveista huolimatta joulun rauhallinen tunnelma jää kaukaiseksi haaveeksi monissa perheissä. Jouluun kohdistuu odotuksia, toiveita sekä paineita.  Lisäksi pyhät vaikuttavat perheenjäsenten tapaan kohdata toisiaan, kun yritetään keksiä yhteistä tekemistä eikä kotoa juuri poistuta tuulettumaan. Näistä syistä johtuen pidempään pinnan alla muhineet ongelmat tai erimielisyydet saattavat kärjistyä joulun aikaan.

Perheissä ja parisuhteissa olisikin tärkeää tiedostaa nämä joulun aikaan liittyvät riskitekijät. Lisäksi lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi olisi hyvä osata tunnistaa väkivallan tunnusmerkkejä – pyrkiä rauhoittamaan tilanne tai poistua paikalta. Haluaisinkin näin joulun alla muistuttaa, että oman käytöksen muuttamiseen saa apua. Tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua jo hyvissä ajoin.  

Joulurauhan tavoittamiseksi omat vinkkini tuleville pyhille ovat kärsivällisyys, sisäinen itsensä rauhoittelu, joulumielen tavoitteleminen, ajoittaiset happihyppelyt sekä tasainen vierailu joulupöydässä verensokeritason ylläpitämiseksi.

Rauhallista Joulua ja hyvää Uutta Vuotta toivottaa koko Lyömätön Linja Espoossa ry:n väki!

 

Janette Helenius

Väkivaltatyön asiantuntija

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Suomessa on 135000 yhdistystä, joista 100000 on aktiivisia ja joilla arvioidaan olevan yhteensä 15 miljoona jäsentä (2014, Wikipedia). Yhdistysten toimintamuodot vaihtelevat Hurstin leipäjonosta jalkapalloseuroihin ja herrasmiesklubeihin. Tästä massasta luulisi löytyvän jokaiselle yhdistys, johon voi liittyä ja toimintaan osallistua. Tämä on kertomus siitä, miten minä löysin tieni Lyömätön Linja Espoossa ry:n jäseneksi ja vapaaehtoiseksi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tuli tarpeelliseksi käsitellä ajansaatossa kasaantuneita tunnelukkoja objektiivisen, kolmannen osapuolen kanssa. Suoraan sanottuna kärsin huonosta tai olemattomasta tunteiden ilmaisun kyvystä. Tämän seurauksena oli pahaa oloa ja ärtyneisyyttä, kun en osannut pitää rajojani. Sama paha olo vuoti lähimmäisiini, joten oli korkea aika tehdä asialle jotain. Löysin netin avustuksella Lyömättömän Linjan ja yhteydenoton jälkeen itseni ensimmäisistä tapaamisista yhdistyksen asiantuntijoiden kanssa. Myöhemmin jatkoin käymistä myös ryhmätapaamisissa, joissa keskustelujen myötä jaetut kokemukset ja ideat olivat mitä parhainta vertaistukea. Olin helpottunut, kun havaitsin, etten ollut ongelmineni yksin.

Koska olin saanut itse paljon apua omiin ongelmiini yhdistyksen asiantuntijoiden ja vapaaehtoisten kautta, alkoi päässäni itää ajatus siitä, että ehkä minun pitäisi antaa jotain takaisin ja osallistua itse vapaaehtoisena yhdistyksen toimintaan. Samoihin aikoihin oli alkamassa Lyömätön Linja Espoossa ry:n vapaaehtoiskoulutus, johon luonnollisesti osallistuin. Koulutuksessa kävimme läpi vapaaehtoistyön haasteita ja kokemuksia, ja saimme paljon eväitä tulevaan. Havaitsin huvittuneena, että jo pelkkä ajatus siitä, että lahjoittaisin aikaani yhdistykselle ja näin pääsisin tekemään hyvää kanssakulkijoille, aiheutti minussa palvelualttiuden välitöntä kasvua tuntemattomienkin ihmisten tarpeita kohtaan olivat ne sitten oven avaamista tai kauppakassien kantamista.

Vaikka vapaaehtoisurani on vasta alkutaipaleella, uskallan jo väittää, että vapaaehtoistyöstä hyötyvät kaikki. Joku saa suoraan apua ongelmiinsa ja auttajat kasvukokemuksia elämän opintiellä. Vapaaehtoistyö Lyömättömässä Linjassa pakottaa pohtimaan omia toimintamalleja ja tarpeita, sillä onhan niin, että vain ehjä ihminen voi auttaa rikkinäistä. Ja mitä enemmän laitat itsestäsi likoon, sitä enemmän saat.

Haastankin siis kaikki lukijat ottamaan osaa paikkakuntansa yhdistystoimintaan. Pienikin apu on varmasti tervetullutta, eikä ketään käännytetä pois. Erinomaisia hetkiä vapaaehtoistyön parissa!

Marko
Lyömätön Linja Espoossa ry:n vapaaehtoinen

Miksi epämiellyttävien asioiden esiin ottaminen on niin vaikeaa? Vastausta tuskin tarvitsee etsiä kaukaa. Voimme tulla ymmärretyksi väärin, jolloin asia kääntyy meitä vastaan. Puuttumistamme voidaan pitää tunkeiluna henkilökohtaiselle reviirille, johon ei ole muilla asiaa. Tilanne voi tuottaa mielipahaa ja loukattuja tunteita, joka on epämiellyttävää sekä puheeksi ottajalle että henkilölle, jota asia koskee. Emme myöskään tarvitse ketään kertomaan, miten omaa elämää tulee elää. Kukapa haluaisi pilata muuten vaivatonta suhdetta ottamalla puheeksi jotain idylliä särkevää, kuten parisuhteeseen tai perheeseen liittyvä väkivalta. Voihan olla, että ongelma häviää itsekseen tai odotellaan, jos asianomainen itse tai joku toinen ottaisi asian puheeksi. Jos kuitenkin tunnet omantunnon pistoksen, tiedät, ettei tilanne odottelulla parane - päinvastoin. Osoita välittämistä, ota asia puheeksi ja kerro huolesta.

Jokainen voi miettiä, miten itse haluaisi vaikeat asiat otettavan puheeksi. Äkkijyrkkä lähestyminen ja ulkopuolinen tulkinta itseä koskevasta ongelmasta koetaan usein arvosteluksi, joka ei herätä luottamusta tasapuolisesta vuorovaikutuksesta. Sen sijaan huolen kautta lähestyminen avaa vuoropuhelun tavalla, joka voidaan kokea aitona ja kunnioittavana. Se ei ole moittimista, vaan huolen sanoittamista. Monta kertaa myös ihminen itse kokee huolta omasta tilanteesta, muttei ole pystynyt kertomaan asiasta kenellekään sen arkaluonteisuuden takia. Ei ole myöskään helppoa myöntää, jos on tullut huonosti kohdelluksi tai on itse satuttanut läheisiä. Kysymys on asenteesta. Työnnämmekö pään mieluummin pensaaseen vai kohtaammeko katseen rohkeasti ja myötätuntoisesti?

Huolen ilmaisu on aina oikein. Se osoittaa, että välitämme. Huolta värittää usein ennakkokäsitys parisuhde- ja perheväkivallasta, sen tekijöistä ja kokijoista. Kaunistahan siitä ei saa tekemälläkään. Huolimatta käsityksestämme, tai taustalla olevista syistä ja olosuhteista, väkivalta on aina väärin. Siihen pitää puuttua, ei katsoa läpi sormien. Kuka siis oletkin, mitä työtä teetkin, missä asemassa oletkin, ota huoli puheeksi, kun epäilys herää. Puhu, kysy, soita tai tekstaa: Hei, mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin? Huolestuin, kun näytit kovin…

Paula Bruce-Haatainen
Lyömätön Linja Espoossa ry:n hallituksen jäsen

Mikä saa kymmenisen miestä kokoontumaan ja keskustelemaan tietyn aiheen ympärillä viikoittain? Vastaus: Isyys. Perinteiset miehiset keskustelunaiheet ovat olleet urheilu, tekniikka ja naiset. Mitä jos listaan voisi lisätä isyyden? Kaikki miehet eivät ole isiä, mutta kaikilla miehillä on joku kokemus isyydestä tai sen poissaolosta. Isyys on teema, mikä kiinnostaa miehiä, mutta tilaisuuksia keskustella isyydestä on valitettavan harvoin.

Lyömättömän Linjan tiloissa kokoontuu joka perjantai Isi tuli! -ryhmä. Tänä syksynä paikalla on ollut ohjaajien (jotka hekin ovat isiä) lisäksi 6-7 isää. Isi Tuli! on Lyömätön Linja Espoossa ry:n ja Espoon kaupungin yhteistyönä suunnittelema ja järjestämä vertaisryhmäohjelma lastensuojelun asiakkaana tai päihdekuntoutuksessa oleville isille. Ryhmäohjelman päätavoitteena on edistää vastuullista isyyttä ja kumppanuutta. Ryhmä kokoontuu kymmenen kertaa.

Pohdimme ryhmässä kokemuksia isyydestä. Moni isä muisteli ensimmäistä kohtaamista vauvan kanssa. Tilanne herätti paljon erilaisia tunteita: Toisaalta suunnatonta, ennen kokematonta iloa ja riemua, toisaalta hämmennystä. Yksi isä kuvasi ensikohtaamistaan vauvan kanssa oudoksi: ”Tuommoinenko siitä nyt tuli”. Myös itselleni ensimmäisen lapsen syntymä oli järisyttävä kokemus. Kun poikani oli syntynyt, mietin kenelle soittaisin ensimmäisen puhelun. Soitin isälleni. Puhelu oli täynnä molemminpuolista tunnetta, helpottavaa itkua. Olimme molemmat uudessa roolissa, isäni ensimmäisen kerran isoisänä, minä ensimmäisen kerran isänä. Kun pidin samalla poikaa sylissäni, samassa puhelussa kohtasivat isä, poika ja isoisä.

Isyyteen voi liittyä myös luopumista. Eräs isä jakoi ryhmässä tuskallisen kokemuksen, kun hän tajusi, että ero puolisosta on lopullinen ja jatkossa hän näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu. Ryhmäläisten kokemus on, että heistä ajatellaan, että heidän on isinä jotenkin lunastettava paikkansa ollakseen kelvollinen. Itse ajattelen ja isäryhmäläisten kokemuksia myötäillen, että näkemys ei tee oikeutta isille.

Isyys on jotain, mikä on sisäisesti olemassa meissä isissä. Se on lämpöä, rakkautta, mutta myös hämmennystä, epävarmuutta ja haurautta. Isyys on kuin kävelemään opettelua. Aluksi epävarmoja askeleita, kaatumista, vähitellen askel muuttuu varmemmaksi, katse nousee jaloista ylös, eteenpäin. Isyys kannustaa vastuuseen, mikä näkyy ryhmämme isissä. Kun todella ottaa vastuun lapsestaan, päihteet ja väkivalta eivät enää kuulu todellisuuteen.

Miika Peltonen
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry

Vuosi on vaihtunut ja on taas tullut aika palata järjestötyön pariin. Henkilökohtaisesti Linjamies konkari vietti joulun ja uudenvuoden välisen ajan ansaituilla vapaapäivillä. Käytännön auttamistyötä hoitivat Linjoilla ansiokkaasti nykyhetken väkivaltatyön asiantuntijat.

Palattuani työhön pidimme läsnä olevien työntekijöiden kesken tiimipalaverin. Palaverissa keskustelimme joulun ja uuden vuoden välipäivien työtapahtumista. Miesten tapaamisia oli työntekijöiden kertoman mukaan toteutunut tasaiseen tahtiin, joten siinä mielessä joulun aika ei ainakaan vielä näkynyt kasvaneina yhteydenottoina. Katsotaan sitten mitä tapahtuu loppiaisen jälkeen, kun paluu arkeen kunnolla tapahtuu?

Tiimipalaverissa tapahtunut keskustelu johti pohtimaan varttuneemman ikäpolven miesten avunhakukokemuksia. Asiantuntijamme kun ovat kohdanneet viime aikoina joukon varttuneempia miehiä, jotka eivät koskaan aikaisemmin ole puhuneet syvällisemmin elämästään ulkopuoliselle henkilölle. Nämä miehet ovat eläneet yli 60 tai jopa 70 vuosikymmentä. Heidän elämässään on tapahtunut monia hyviä asioita, mutta myös sellaisia joista he eivät koskaan elämässään ole voineet puhua kenellekään. Yleisiä kuulumiskertomuksia ovat olleet vain sanat: ” kaikki ihan hyvin, ei mitään ongelmia”. Heidän edessään on ollut vahva puhumattomuuden ja tunteiden näyttämättömyyden muuri, joka on rakentunut heille usein jo edellisen sukupolven ohjeista ja malleista.

Tiimipalaverissa oli mukava kuulla työntekijän kertomaa siitä, miten näiden varttuneempienkin miesten elämä on alkanut avautua uudella tavalla heidän tullessaan Lyömättömään Linjaan. Oli jälleen hyvä kuulla siitä, että miehet ovat kohdanneet toisen ihmisen ja auttajan, joka on antanut heille tapaamisissa sopivasti aikaa ja tilaa. Tässä kuulevassa kohtaamisessa on syntynyt jotain uutta ja merkityksellistä, joka aika ajoin on näkynyt hyvällä tavalla myös miesten kyyneleiden virratessa heidän poskillaan.

Onko puhuminen auttajalle edelleen pelottavaa? Varmasti se on sitä monelle miehelle kuin myös naiselle. On kuitenkin paljon miehiä, jotka ovat voittaneet pelkonsa ja ryhtyneet puhumaan elämänsä asioista uudella tavalla. Auttajina tiedämme kokemuksista sen, miten helpottavaa puhuminen voikaan olla ja erityisesti silloin, kun omat sanat tai teot ovat itselle hävettäviä asioita. Häpeän tunne on kahlitseva ja mieltä ikävällä tavalla painava tunne. Se vaikuttaa myös kielteisellä tavalla itsetuntoon ja saa meidät rakentamaan elämäämme ja itseämme liiaksi muiden ihmisten kautta. Puhuminen on paras keino itselle vaikeidenkin asioiden käsittelyyn ja sen avulla myös häpeän tunne on voitettavissa.  Puhuminen siis kannattaa ja tunteiden näyttäminen on sallittua myös miehille. Näin miehet myös tekevätkin!

Jari Hautamäki
Toiminnanjohtaja
Lyömätön Linja Espoossa ry

facebook_page_plugin