Joskus äitini opetti minulle

Ihminen oppii kolmella eri tavalla: ensimmäinen tapa on harkitsemalla, se on kaikista jaloin tapa, toinen tapa on jäljittelemällä, se on kaikista helpoin tapa ja kolmas tapa on kokeilemalla, se on kaikista katkerin tapa. Miksi sinä Ville kiipeät aina perse edellä puuhun?

Tämä on jäänyt pinttyneesti mieleeni nuoruus vuosiltani, jolloin tuli tehtyä sitä sun tätä. Kaikista asioista en voi olla ylpeä ja osan olisi voinut varmasti jättää tekemättäkin, mutta toisaalta asiat ovat menneitä ja niistä on selvitty ja opittu. Olen usein pohtinut mitä, jos ihmiselle annettaisiin aikakone, jolla voisi palata ajassa taaksepäin. Kuinka moni sitä käyttäisi ja millaisia asioita ihmiset omassa elämässä muuttaisivat? Muuttaisivatko he elämästään pois kaiken pahan ja ikävän, vai vaan osan siitä, niin minkä osan he pitäisivät?

Filosofi Lauri Järvilehto puhui kirjassaan ”Tee itsestäsi mestari ajattelija”, kuinka tunteet sitovat ajatuksia ja kokemuksia tehokkaammin mieleen. Tähän voidaan liittää esimerkiksi: on vaikea muistaa mitä söi kaksi viikkoa sitten lounaaksi töissä, mutta jos kysytään missä on syönyt erittäin hyvää tai kamalaa ruokaa niin joku ravintola tulee mieleen varmasti vielä kauemman ajanjakson takaa. Johtopäätöksenä voisi ajatella, että tunteet opettavat meitä tekemään valintoja, ne näkyvät asioina, joita teemme ja asioina, joita emme enää koskaan tee. Tunteet myös toimivat valintojen perusteluina. Esimerkiksi jos miettii pikaruoka ketjuja ja järkipohjaisia ajatuksia miksi haluan mennä sinne syömään ensiksi ei taida tulla mieleen ruuan positiiviset terveysvaikutukset. Perusteluina käytetään, että no, koska se on vaan niin hyvää, tai se on vaan niin nopeeta, kun tänään ei jaksa tehdä ruokaa. Tästä voidaan huomata tunnepohjaiset valinnat, joissa järki ei ole ensisijainen päätöksentekoväline. Tunnekokemukset myös ovat osana meidän mielensisäistä ennakointijärjestelmäämme, joka auttaa meitä suojautumaan vaaroilta tai kannustavat toimimaan uudestaan samalla tavalla.

Itseapu kirjailija Mark Manson kertoi kirjassa, ”Kuinka olla piittaamatta paskaakaan”, siitä, että tunteet ovat yksinkertaisimmillaan mittareita siitä, että asiat ovat joko hyvin tai sitten huonosti. Manson oli myös kehittänyt hahmon nimeltä Pettymys panda, jonka tarkoituksena on tulla ovelle kolkuttamaan aina silloin kun olet ratkaissut yhden ongelman. Pettymys pandan tehtävä on tulla kertomaan, että tässä sinulle uusi ongelma. Esimerkkinä, jos riitelet puolison kanssa siitä, että ei ole yhteistä aikaa ja sitten, kun olette vihdoin saaneet järjestettyä yhteistä aikaa, niin seuraavaksi ongelmaksi nousee, että mitä ajalla tekisi. Manson painottaa, että elämän yksi tehtävä on ratkaista ongelmia.

Väkivalta on aina tuomittava teko ja eikä siitä neuvotella. Hyvin harvoin lähisuhdeväkivalta on järkipohjainen valinta ja tarkkaan suunniteltua. Lähisuhdeväkivaltaan usein liittyy hermojen menettäminen, tapahtuu jotain, joka saa minut menettämään kontrollin ja tunteet ottavat vallan ikävin seurauksin. Lyömättömään Linjaan hakeutuu kuitenkin miehiä, jotka ovat varmasti yrittäneet ratkaista tätä ongelmaa itsekseen, mutta kokevat tarvitsevansa apua ja neuvoja siihen, miten sen tehdä. Tämä on hyvä asia, että ihmiset hakevat apua. Joskus täytyy kiivetä elämässään perse edellä puuhun, jotta oppisi kääntymään oikeinpäin.

Ville Uurtio

Väkivaltatyön asiantuntija

Lyömätön Linja Espoossa Ry

 

Miestyö, tai mieserityinen työ tarkoittaa juuri miehille suunnattuja palveluita, esimerkiksi psykososiaalista apua erilaisiin haastaviin elämäntilanteisiin. Setlementtiliitto perustelee miestyön tarvetta sillä, että useat pojat ja miehet tarvitsevat apua yhteiskunnan rakenteiden muuttuessa siihen, miten mahtua nykyiseen maskuliiniseen miehen malliin. Tämän lisäksi miestyön tärkeyttä perustellaan esimerkiksi verraten siihen, miten työ vaikuttaa positiivisesti myös muuhun sosiaaliseen kenttään (Peitsalo 2008). Haasteena miestyön toteuttamisessa on kuitenkin esimerkiksi miesten suuri kynnys hakea apua ongelmiinsa.

Kun googlaa esimerkiksi ”miesten palvelut Espoo”, niin ensimmäinen tulos on Lyömätön Linja Espoossa. Muut tulokset ovat esimerkiksi partureita, Espoon karttapalvelu ja linkki kauppakeskuksen sivuille. Yksi linkki avautuu Espoon kaupungin verkkosivuille, mutta sekään ei avaudu suoraan sellaiselle sivulle, jossa kerrottaisiin miehille suunnatuista palveluista. Monesti puhutaan palveluiden sirpaloituneisuudesta, eli siitä, että erilaiset palvelut ovat hajautettuina useammalle eri taholle ja niiden piiriin on sen takia vaikeaa löytää. Esimerkiksi THL:n tilastojen mukaan Uudellamaalla noin 30% ihmisistä kokee, että heillä ei ole riittävästi tietoa kunnan palveluista (Kaikkonen ym. 2015). Palveluiden näkyvyys ja selkeys eivät siis ole vielä tarpeeksi hyvällä tasolla. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi miehet eivät monesti hakeudu sosiaalipalveluihin, koska niitä ei helposti esimerkiksi googlen avulla itse löydä.

Ensi- ja turvakotien liiton tilastojen mukaan miesten määrä eri palveluissa on kasvanut 19% vuodesta 2016 vuoteen 2017. Kysyntä miehiä auttaville palveluille on siis ollut selkeässä kasvussa. Miesten määrän kasvuun sosiaalipalveluissa voi vaikuttaa moni asia. Yksi asia on lisääntynyt, miehiä osallistava työote eri palveluissa. Esimerkiksi perheiden kanssa tehtävässä työssä mies saattaa tuntea jäävänsä ulkopuoliseksi perheen asioissa, jos palvelut keskittyvät äitiin ja lapseen. Olisi siis tärkeää, että esimerkiksi perhetyö olisi kokonaisvaltaista perheen auttamista. Näin myös isät saavat tarvitsemaansa apua. Olivat syyt miesasiakkaiden lisääntymiseen mitkä tahansa, niin voidaan joka tapauksessa todeta, että mieserityisille palveluille on ehdottomasti tarvetta tulevaisuudessakin. Tätä työtä tekevät erityisesti kolmannen sektorin toimijat, eli järjestöt. Koen, että tämänkin takia järjestöjen tukeminen Suomessa on erityisen tärkeää. Hyvät sosiaalipalvelut kuuluvat kaikille.

 

Rebekka

Lyömättömän Linjan harjoittelija

Sosiaalityön opiskelija, Turun yliopisto

 

Lähteet:

Ensi- ja turvakotien liiton tilastoja

https://ensijaturvakotienliitto.fi/vaikuta-yhteiskuntaan/tilastotietoa/

Setlementtiliitto, miksi tehdä poika- ja miestyötä sukupuolisensitiivisellä työotteella?

https://www.setlementti.fi/poikajamiestyo/mista-on-kyse/

THL alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2015

http://www.terveytemme.fi/ath/2013-2015/graph/userselect.php?alue1=ath_01&alue2=ath_1001&osoitin=ath_service_info_cr&kuvio=gender_educ3&laheta=N%E4yt%E4

Peter Peitsalo (2008) Mieserityisyys ja hyvinvointi.

https://www.miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/extraURHO_1-08.pdf

 

We all have, at some point in our lives, difficult periods that can bring us down. Finding the best coping mechanisms and inner strength within ourselves will help us to overcome challenges, and that can be crucial for one’s survival. I often think of my own grandparents, their lives and life experiences in order to get inspiration, power to go on, inner peace and perspective on life and humanity, if I am having difficult times myself. This helps me personally. I cherish my grandparents’ legacy, their life journey, their wisdom and attitude towards life.

My grandmother was born in Jamaica in 1918 and came over to England by a ship in the Windrush era in the early 1950’s, as Britain’s industries needed labour force. She left her native homeland to start a fresh new life in a new country, with no idea of what lied ahead of her. She came alone with one suitcase only and had no place to go. Societal racism was highly visible, for example, there were signs saying “No blacks, No Irish and No dogs allowed” in front of buildings. She must have been frightened, uncertain and worried of her future.  I am certain that she also suffered from verbal abuse, direct and hidden racism, cultural ignorance, psychological violence and possibly other forms of mistreatment.

How did she survive all this? Where did she find her strength to get through all this?  What was her driving force?  My grandmother has never complained to me about those difficult times she encountered.  It makes me think of what was going through her mind at that time. How strong was she really?  Little did she know of her future at that point.

I suppose quite soon after she arrived, she met my grandfather in a communal housing unit where they both lived and where black people were allowed to find accommodation. They fell in love and today there are over 100 of us around the world as a result of their love for one another. I am one of them and I feel as I belong to a family of survivors. I consider myself as extremely lucky.  This gives me strength to go through my own struggles during difficult times.

In a few months’ time, my family and I will be celebrating my grandmother's 100th birthday in London and as a tradition Her Royal Highness; the Queen Elizabeth II will send her a personal birthday card to congratulate her.  I know this is the highlight of the year for my grandmother.  My highlight of the year will be to celebrate our strong and wonderful grandmother together with my diverse and multicultural loving family.

 "We need to give each other the space to grow, to be ourselves, to exercise our diversity. We need to give each other space so that we may both give and receive such beautiful things as ideas, openness, dignity, joy, healing, and inclusion.”  - Max de Pree-

Dwayne Woodroffe
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry

Miehen Linja toteutti neljännen kerran Miehen Linjan Dialogifoorumin, jonka teemana oli ketä me pelkäämme ja miksi? Tilaisuuteen osallistui eri järjestöjen sekä kaupungin työntekijöitä.

Dialogifoorumissa keskusteltiin median vaikutuksesta ennakkoluulojen ja asenteiden muodostumiseen maahanmuuttajia kohtaan. Ihmisillä on tapana tehdä lokerointia ja yleistyksiä. Media tiedottaa asioista, mutta voi jättää yksityiskohtia pois siitä syystä, että niitä ei pidetä merkittävinä tai kiinnostavina. Pois jääneellä tiedolla on kuitenkin merkitystä lukijoiden muodostamiin käsityksiin maahanmuuttajista. Ihmiset muodostavat fantasioita todellisen tiedon sijaan. Yhden tai muutaman ihmisen toiminnat vaikuttavat kuvaan siitä, minkälainen ihminen on, jos hän tulee eri maasta. Jos ihmiset keskustelisivat eri maista tulleiden kanssa heidän tavoistaan, tietoisuus lisääntyisi, mikä voisi auttaa erilaisten stereotypioiden sekä ennakkoluulojen ennaltaehkäisemisessä. Valitettavasti avoimelle keskustelulle ei mahdollisuutta nykyään median suuren vaikutuksen vuoksi. 

Median lisäksi kohtaamisen merkitys nousi keskusteluissa esille. Foorumin julkilausumaksikin muodostui ihminen ihmisenä sekä ihminen ihmisten asioilla. Työntekijän kohdalla tarkoitetaan rinnalla kulkeminen eikä perinteistä vastakkainasettelua. Työntekijöiden tulisi myös keskustella maahanmuuttajien kanssa Suomen viranomaisten roolista, maahanmuuttajan tavoista sekä siitä, millä tavalla maahanmuuttaja haluaisi, että hänestä puhutaan. Moni maahanmuuttaja ei luota viranomaisiin, koska omassa maassa viranomaiset ottavat esimerkiksi lahjuksia vastaan. Työntekijän tulee muodostaa luottamus maahanmuuttajan kanssa ja siksi yhteiset keskustelut ovat merkittäviä. Ne lisäävät sekä työntekijän että maahanmuuttajan tietämystä. 

Olen ollut Lyömättömällä Linjalla harjoittelussa 13 viikkoa ja huomannut todeksi sen, että asioista keskustelemisella on todella merkitystä. Oma käsitykseni maahanmuuttajista on muuttunut tämän vuoden aikana, kun olen tutustunut heihin paremmin ja oppinut uutta. Suurin osa omista ennakkoluuloistani ja asenteistani on muodostunut median kautta. Ketä me pelkäämme ja miksi? voisi liittää myös muitakin kysymyksiä. Mistä pelko saa alkunsa? Miksi pelkäämme? Onko kyse tietämättömyydestä, traumasta vai opitusta asiasta? 

Ketä sinä pelkäät ja miksi? Mieti asiaa ehkä sinulle selviää jotain uutta itsestäsi.

 

Heini

Lyömättömän Linjan kesäsijainen

Naistenpäivää alettiin viettää 1900-luvun alussa. Vuonna 1975 Yhdistyneet kansakunnat julisti päivän naisten oikeuksien päiväksi[i]. Amnestyn Suomen osasto ja Ensi- ja turvakotien liitto kampanjoivat tällä viikolla (ja aina) tyttöjen ja naisten väkivallattoman tulevaisuuden puolesta. Voit olla väkivallattomuuden puolella allekirjoittamalla Naistenviikko -sivustolla kannanoton tai lahjoittamalla. Ennen kaikkea voimme kaikki olla mukana rakentamassa tulevaisuutta käyttäytymällä väkivallattomasti.

Väkivallattomuustaidot ovat pitkälti tunnetaitoja sekä itsestä ja toisista välittämistä. Ne ovat taitoa puhua tunteista ja toiveista sekä ratkaista ristiriitoja neuvottelemalla. Kunnioittamalla itseämme ja toisiamme luomme väkivallatonta elinympäristöä kaikille espoolaisille. Tarvitsemme tunnetaitoja jokaisessa ihmisten välisessä kohtaamisessa, sillä ihmiset käyvät tunteilla. Sanotaan, että tunne on aina tosi. Varmasti näin onkin, mutta onko ajatus tunteen taustalla tosi? Jos päähän putkahtaa ajatus, että tuo toinen ihan tahallaan ja pahuuttaan teki minulle väärin, niin onko se totta? Vai kävikö ehkä niin, että hänellä oli paha mieli ja hän lipsautti surkeutensa ulos hyökkäävästi. Huonoista kohtaamisista pääsee eteenpäin kertomalla, että loukkasit minua ja kysymällä, harmittaako sinua joku asia. Se, että oman loukkaantumisen läpi kykenee puolustamaan itseään kauniisti ja huomaamaan toisen pahan mielen, on timanttinen taito.

Älä välitä - on huonoin neuvo ikinä. Totta kai me välitämme siitä, mitä toiset sanovat, miten he katsovat ja kohtelevat meitä. Mitä läheisempi ihminen meille on, sitä enemmän välitämme. Mikään ei murskaa sydäntä, luottamusta ja koko olemistamme niin kuin se, että meistä ei välitetä. Tai vielä pahempaa: kohdellaan väkivaltaisin sanoin ja teoin, mitätöiden koko olemassaolomme. Elämä on sarja kohtaamisia, hetkellisiä ja elämänmittaisia. Meidät muistetaan lopulta vain siitä, miten kohtelimme toisia. Mikä tunne tulee, kun sinä tulet ja sinä lähdet? Välititkö?

 

Salla Hyvärinen
väkivaltatyön asiantuntija


Espoossa vietetään väkivallatonta viikkoa. Lähisuhde- ja perheväkivaltatyön asiantuntijoita meiltä ja kaupungin Omatila –palvelusta on tavattavissa perjantaina 9.3.2018 Ison Omenan palvelutorilla klo. 12–16. Tarjolla on kahvia, keskusteluja ja yhdessä tekemistä.

 

[i] United Nations. 2018.

facebook_page_plugin