Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista. Naisiin kohdistuva väkivalta on laaja yhteiskunnallinen ongelma, josta aiheutuu muun muassa merkittävää inhimillistä kärsimystä, vakavia fyysisiä sairauksia sekä mielenterveysongelmia. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (The Convention on the Elimination of all Forms of Discrimination against Women,CEDAW) on kattava naisten aseman parantamiseen tähtäävä kansainvälinen sopimus, joka edellyttää monipuolisia toimia naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi. Istanbulin sopimus on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Istanbulin sopimus on merkittävä ihmisoikeussopimus, joka tuli Suomen osalta voimaan 1.8.2015. YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja sen toteutuminen linkittyy sopimuksen täytäntöönpanoon. Suomi on sitoutunut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuviin ihmisoikeussopimuksiin sekä asiakirjoihin.
Jo kansainvälisesti sitovien sopimuksien valossa tekijätyöhön tulisi olla tarvittavat resurssit ja rakenteet - sekä tutkimukseen perustuvia käytäntöjä. Ilman syvällistä ymmärrystä naisiin kohdistuvan väkivallan sukupuolistuneesta luonteesta ja ilman ilmiöön liittyvän epätasaisen vallankäytön ja kontrollin tunnistamista työ väkivallan ennaltaehkäisemiseksi jää puutteelliseksi. Väkivaltaa kokeneiden sekä väkivaltaa todistaneiden auttamisen ohella huomiota on lisääntyvässä määrin alettu kiinnittää väkivallan ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen sekä väkivallan tekijän käytöksen muuttamiseen. Kun väkivaltaa käyttävä henkilö lopettaa väkivallan käytön, vähenee myös väkivalta. Työskentelyssä Lyömättömällä Linjalla korostetaan väkivallan tekijän vastuuta omasta käyttäytymisestään. Kognitiivis-behavioristinen malli ei itsessään ole riittävä selittämään miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa. Valmiudet tarkastella vallitsevia kulttuurisia ja poliittisia rakenteita on tarpeen myös työskentelyssä väkivallan tekijöiden kanssa, sillä väkivalta ei synny ainoastaan vihasta ja aggressiosta. Väkivallan taustalla olevat asenteet tulee tunnistaa ja niitä tulee käsitellä.
Väkivallan ja sen seurauksien tunnistaminen sekä dokumentointi eri sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa on edelleen vajanaista. Poliisin, syyttäjien sekä tuomarien osaaminen sekä asiantuntemus naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen on myös avain asemassa, jotta väkivallan tekijä saadaan vastuuseen ja väkivallan uhrin oikeudet toteutuvat. Sukupuolistunut väkivalta on edelleen alitunnistettu ilmiö, eikä väkivaltaa tunnusteta sukupuolittuneena ilmiönä. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova toimielin onkin antanut Suomelle aiemmin erityistä kritiikkiä sukupuolineutraalista lähestymistavasta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisissa toimissa.
Christa Heikkilä
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry
Lyömätön Linja Espoossa ry on mukana Suomen kansallisen väkivaltaobservatorion Valoa ei väkivaltaa -kampanjassa, joka huipentuu naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. Tuolloin järjestetään Helsingissä Narinkkatorilla katutapahtuma klo 14 – 17. Lisäksi seuraavana maanantaina klo 16:30 – 18:00 järjestämme kaikille avoimen webinaarin, jossa tarjolla asiantuntijapuheenvuoroja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja siihen liittyvistä asenteista. Webinaariin voit ilmoittautua täyttämällä seuraavan linkin takaa avautuvan lomakkeen: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSePxHGnIOHPqlzrT7D-Ny21BFG-P0m2FqfR3yBV33kbwRZxEg/viewform?usp=sf_link
Tervetuloa mukaan kampanjoimaan naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi!
