Tasan vuosi sitten huhtikuussa aloitin kymmenen viikkoa kestävän harjoittelun täällä Lyömättömässä Linjassa. Tänä keväänä huhtikuussa aloitin työskentelemisen osa-aikaisena työntekijänä. Olin äärettömän onnellinen ja kiitollinen, kun minua pyydettiin tekemään tätä tärkeää työtä väkivallan katkaisemisen sekä ehkäisemisen parissa. Parasta on myös tietenkin se, että pääsee työskentelemään mahtavien ja ammattitaitoisten työkavereiden kanssa. Uskon, että tässä työssä ja työyhteisössä pääsee kehittämään omaa ammattitaitoaan paljon.

Huhtikuu oli yllättävän rauhallista aikaa, ja sain sopivassa tahdissa sopeutua uuteen työympäristöön. Olen paljon pohtinut tässä viikkojen aikana omaa työnkuvaani väkivaltatyön asiantuntijana, ja sitä miten pystyisin toimimaan mahdollisimman hyvin vastuullisessa roolissani. Minulle itselleni ehdottoman tärkeää, ihmisten parissa tehtävässä työssä, on asiakkaiden kohtaaminen ja se, että saamme asiakkaiden kanssa luotua puolin, jos toisinkin, kunnioittavan ja luottamuksellisen asiakassuhteen. Väkivallasta keskusteleminen ei ole helppoa väkivallan tekijälle eikä myöskään väkivallan kokijalle. Onkin tärkeää, että asiakas, joka tulee meiltä hakemaan apua, saa turvallisen ympäristön, jossa näitä vaikeita asioita voidaan yhdessä käydä läpi. Minulle on tärkeää, että asiakas kokee tulevansa kuulluksi sekä ymmärretyksi.

Jokainen asiakas tulee kohdata aina yksilönä, ja onkin tärkeää herkällä korvalla kuunnella ja lukea asiakasta, jotta voitaisiin löytää työskentelylle niin sanotusti yhteinen kieli, jota molemmat ymmärtävät. Tiedostan, että häpeä on varmasti vahvasti läsnä asiakkaidemme tilanteissa, joten onkin tärkeää tuoda heille esille, ettei toiminnassamme tuomita henkilöitä, ainoastaan se väkivaltainen toiminta. Väkivaltaisen käytöksen takana, voikin olla piilossa äärettömän hyvä ja rakastava ihminen.

Olen käynyt paljon pohdintaa myös yleisesti ottaen aiheesta väkivalta. Minkä takia väkivaltaa ylipäätään on? Mikä saa meidät turvautumaan väkivallan eri muotoihin ihmissuhteissa? Kuinka paljon yhteiskunnassamme on väkivaltaa hyväksyvää toimintaa, asenteita ja ajatusmalleja? Kuinka paljon ihmiset vaikenemisellaan hiljaisesti hyväksyvät ympärillään tapahtuvaa väkivaltaa? Näitä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin, eikä ihmettelylle tule koskaan loppua. Näitä asioita on kuitenkin hyvä välillä pysähtyä pohtimaan ja pyörittelemään mielessään, jotta väkivallan käsitettä voisi mahdollisimman laajasta näkökulmasta ymmärtää.

Kuten edellä mainitsin, niin väkivalta on hyvin laajakäsite eikä se pelkästään rajoitu vain fyysisiin tekoihin, jonka vuoksi väkivaltaa voi välillä olla hyvin vaikea tunnistaa. Jokainen meistä, on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä turvautunut väkivaltaisiin keinoihin, joka voi siis fyysisen väkivallan lisäksi olla muun muassa myös henkistä, taloudellista tai seksuaalista väkivaltaa. Tunnistan myös, että omassa toiminnassani on joskus piirteitä, jotka voidaan luokitella lähisuhdeväkivallaksi. Minulle itsellenikin, on tullut yllätyksenä tähän työskentelyyn perehtyessä, että kuinka laajakäsite loppupeleissä henkinen väkivalta on ja minkälainen toiminta henkiseksi väkivallaksi lasketaan. Tärkeää olisikin, että väkivallan käsitteistä ja väkivallan eri muodoista puhuttaisiin yleisesti ottaen avoimesti, jolloin ihmiset pystyisivät paremmin tarkastelemaan omaa toimintaansa, tunnistamaan haitallisia käytösmalleja sekä ottamaan vastuun omasta käytöksestään. Olen äärettömän kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että olen päässyt työskentelemään Lyömättömään Linjaan, ja olemaan mukana tukemassa ja auttamassa asiakkaita löytämään tietä väkivallattomaan elämään.  

Jokaisella meistä on oikeus ja vapaus turvalliseen elämään sekä turvallisiin ihmissuhteisiin. Sen takia työ, mitä Lyömättömässä Linjassa asiakkaiden kanssa tehdään, on korvaamattoman tärkeää, sekä väkivallan tekijöiden että väkivallan uhrien näkökulmasta.

Honne Syväniemi

Väkivaltatyön asiantuntija

Lyömätön Linja Espoossa ry

Kohta on aika huilata hetki! Juhlakausi tarjoaa mahdollisuuden kaivattuun taukoon. Itselläni se alkaa huomisesta ja kestää loppiaiseen asti. Siinä välissä ehtii siis vaihtua vuosi, joten nyt on hyvä hetki kurkata taaksepäin ja ihmetellä, mitä vuosi 2020 toi Linjoille.

KORONA näkyi ja kuului kaikkialla, niin meilläkin. Maaliskuun puolessa välissä päivystyspuhelimet hiljenivät viikoiksi, vaikka linjat olivat auki normaaliin tapaan. Korona vyöryi Suomeenkin ja tuntui, että ihmisillä oli hetken kaikki ajatukset pandemiaan reagoimisessa. Toukokuun alussa hiljaisuus rikkoutui rytinällä; puhelimitse, nettisivujen kautta ja sähköpostilla alkoi tulla kiihtyvällä tahdilla yhteydenottoja. Alkoivatko seinät kaatua kodeissa päälle, kun koululaisetkin jäivät kotiin etäopiskelemaan? Ainakin yhteydenottajien puheissa koronan kerrottiin kärjistäneen perhetilanteita.

Koronakevät toi digiloikan myös meidän toimistollemme. Vertaisryhmät siirtyivät videopuhelupalveluihin, kuten myös osa yksilötapaamisista. Aiemmin lähes yksinomaan kasvokkain tapahtunut asiakastyö sai luontevalla tavalla rinnalleen uuden tavalla olla yhteydessä. Syksy toi kasvomaskit ensin ryhmiin, sitten kaikkeen muuhunkin työhön. Tämäkin muutos tuntui ennen kaikkea luontevalta.

Uusi normaali, niinpä.

TURVALLISILLE RAITEILLE, oikeusministeriön rahoittama kolmevuotinen hanke, käynnistyi syksyllä. Yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton ja Mikkelin Viola -väkivallasta vapaaksi ry:n kanssa on tarkoitus synnyttää ja juurruttaa valtakunnallinen malli väkivallan katkaisutyöhön. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Suomessa on lähitulevaisuudessa yhtenäinen ja tutkitusti toimiva tapa työskennellä väkivallan käyttäjien kanssa.

Kiitos jo nyt osallisille.

JOTAIN UUTTA JA JOTAIN TUTTUA. Olemme saaneet taloon uusia ammattilaisia. Teija, Juho, Suzanne ja Minna ovat tuoneet toimintaan hyvän sekoituksen tekemisen intoa sekä raikasta ja samaan aikaan pohtivaa näkökulmaa. Ja ennen kaikkea tinkimättömän ammatillista osaamista. Yhdistyksen periaate on jatkuva kehittäminen ja kehittyminen. Siihen uusien ihmisten tuomat uudet tuulet sopivat kuin nakutettu. Paljon uutta on syksyn aikana jo saatu aikaan, mutta ensi vuodelle riittää myös monenlaista puuhaa.

Tämän kaiken keskellä homman ydin pysyy samana: kodeissa havahdutaan siihen, että käytöksen pitää muuttua. Otetaan yhteyttä. Painetaan ovisummeria. Istutaan alas ja puhutaan.

 Ja tehdään muutos.

Mika Värränkivi

Vastaava väkivaltatyön asiantuntija

Lyömätön Linja Espoossa ry

Koen tärkeäksi teemaksi ottaa esille väkivaltatyön ja väkivallasta avoimesti keskustelemisen. Olen huomannut, kuinka sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on vaikeuksia tunnistaa väkivaltaa ja tarttua siihen asiakastyössä oikealla tavalla. Eikä ihme, sillä väkivaltaa käsitteenä ei tuoda esille opinnoissa sen vaatimalla laajuudella. Ammattikorkeakoulutasolla pakolliseen- tai suuntaavaan opintokokonaisuuteen ei ole sisällytetty väkivaltaan liittyviä opintoja ja vapaavalintaisia kursseja aiheeseen liittyen on hyvin rajallisesti. Olen keskustellut aiheesta opiskelijoiden, opettajien kuin ammattilaistenkin kanssa ja väkivallasta puhumisen vähyys on kummastuttanut kaikkia. Me kaikki kohtaamme työssämme väkivaltaa sen eri muodoissa itse ja asiakkaidemme kautta. Silti tietotaito väkivallan kohtaamiseen ja puheeksiottoon on vähäistä tiedonpuutteen vuoksi. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että alamme ammattilaiset saisivat mahdollisuuden oppia väkivallan eri osa-alueista jo opinnoissaan. Opintokokonaisuuteen tulisi sisällyttää opetusta väkivallan eri muodoista ja niiden tunnistamisesta, väkivallan kohtaamisesta ja puheeksiotosta, väkivallan seurauksista lähisuhteissa ja yhteiskunnassa, väkivaltatyön eri puolista ja sen vaikutuksista sekä erilaisista menetelmistä, joita voidaan hyödyntää väkivaltatyössä ja muissakin työympäristöissä. Väkivaltatyöstä tulisi olla opintokokonaisuus, joka rakentuisi perusopinnoista ja suuntavien opintojen opintokokonaisuudesta etenkin sosionomiopinnoissa. Tällä keinolla myös vapaasti valittavien kurssien tarjonta laajenee ja vaikka ei suuntaaviksi opinnoikseen valitsisikaan väkivaltatyötä, on siihen helpompi syventyä. Rakenteellisia muutoksia tarvitaan ja niiden tärkeyttä ei voi korostaa tarpeeksi.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta tekijätyön tärkeydestä. Ilman tekijätyötä väkivallan tekijät ja heidän läheisensä jäävät vailla kaivattua apua ja tukea kriisien keskellä. Tekijätyön suurimpia tavoitteita onkin väkivallan tekijän tukeminen väkivallattomuustaitojen opettelussa mm. pohtimalla omia toimintatapojaan ja syitä väkivaltaisiin tekoihin, näin edistäen perheiden, pari- ja lähisuhteiden hyvinvointia ja turvallisuutta. Väkivallan tekijän hakeutuessa Linjoille, tehtävänämme on myös tehdä asiakas ja hänen lähimmäisensä tietoiseksi siitä, minkälaisia palveluita tekijän puolisolle ja lähimmäisille on tarjolla. Tekijätyön ja väkivallattomuustaitojen opettelun avulla myös kokijat hyötyvät tekijätyöstä välillisesti. Niin väkivallan tekijöitä kuin myös kokijoita auttavia tekijöitä ovat mm. väkivaltaisten tekojen tunnistaminen ja tunnustaminen, erilaisten menetelmien oppiminen ja hyödyntäminen lähisuhteissa, tuen tarjoaminen lähimmäisille sekä nopea ja maksuton palvelunsaanti. Voidaankin todeta, että väkivaltatyön merkitys yhteiskunnassamme on suuri ja siksi väkivaltatyön lisääminen pysyväksi osaksi sosiaali- ja terveysalan opintoja on tärkeä asia. Sen avulla luomme yhteiskuntaamme lisää väkivaltatyön ammattilaisia ja vahvistamme tietoutta väkivallasta käsitteenä.

Blogimme on ollut tauolla muutaman vuoden ja nyt on aikamme taas aktivoitua tällä saralla, kuin myös muissakin sosiaalisissa medioissa. Korona-aika on ollut suurta muutoksen aikaa monessa suhteessa ja väistämättä luonut uusia toimintatapoja niin työssä kuin arjessa. Etätapaamiset ovat muodostuneet pysyväksi osaksi suurta osaa työyhteisöjä, oppilaitoksia sekä palveluita ja nykypäivänä suurimmalla osalla on siihen tarvittavat laitteet ja mahdollisuudet. Vaikka etätapaamiset mahdollistavat monia asioita, koemme silti, että asiakkaiden tapaaminen fyysisesti on tärkeää kontaktin ja luottamussuhteen luomisessa. Olemmekin iloisia siitä, että maskisuositukset poistuivat ja voimme taas kohdata asiakkaamme suoraan sanottuna kasvokkain!

Ihanaa keväänalkua kaikille! 😊

Ida Nordberg

Lyömätön Linja Espoossa Ry

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio on Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:n koordinoima verkosto, joka järjestää aina syksyisin Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan, jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta väkivallattomaan elämään. Kampanja huipentuu YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11.

Väkivallan katkaisutyötä tekevänä järjestönä ja väkivallattomuuden puolesta puhujana Lyömätön Linja Espoossa ry on mukana niin väkivaltaobservatoriossa kuin Valoa, ei väkivaltaa -kampanjassa. Vuoden 2020 Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan teema on naisiin kohdistuva vihapuhe. Kampanjassa keskitytään erityisesti rodullistettuihin ja maahanmuuttajataustaisiin naisiin kohdistuvaan vihapuheeseen.

Vuoden 2020 kampanjan tiimoilta Espoon lähisuhdeväkivaltatyön toimijat Omatila, Turvakoti Pellas ja Lyömätön Linja Espoossa ry haastavat kaikki espoolaiset pukeutumaan oranssiin keskiviikkona 25.11, jolloin kampanja huipentuu YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen päivään.

Jos vastustat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, tunnusta väriä!

Tervetuloa mukaan webinaariin ja näyttelyyn

Aikaisempina vuosina kampanjan aikana on järjestetty erilaisia katutapahtumia eri puolella Suomea, mutta tänä vuonna poikkeusoloista johtuen väkivaltaobservatorio järjestää Valoa, ei väkivalta -webinaarin naisiin kohdistuvasta vihapuheesta.

Webinaari järjestetään 25.11. klo 17:00 - 18.30 Teams -alustalla. Ilmoittaudu mukaan maanantaihin 23.11. klo 18 mennessä: https://forms.gle/sesnBLnPGD1gZMRi6.

Tervetuloa kokemaan vaikuttava, lähisuhdeväkivallan seurauksena menehtyneiden naisten muistoa kunnioittava Silent Witness -näyttely Narinkkatorilla, Helsingissä tiistaina 24.11. klo 16 - 18. Näyttely järjestetään vuosittain Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan yhteydessä pystyttämällä naishahmo jokaista edellisenä vuonna väkivallan seurauksena kuollutta naista kohden jakaen samalla myös tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Lue lisätietoja kampanjasta Väkivaltaobservatorion sivuilta ja seuraa kampanjaa sosiaalisessa mediassa tunnisteella #valoaeiväkivaltaa.

Väkivallatonta syksyä toivottaen,

Lyömättömän Linjan koko porukka;

Dwayne, Juho, Kostas, Miika, Mika, Teija ja Ville