Kymmenen viikon harjoitteluni Lyömätön Linja Espoo ry:ssä on nyt takana. Päädyin tänne harjoitteluun ihan sattumalta. Nyt en keksisi mitään parempaa harjoittelupaikkaa. Olen ollut mukana päälle viidessäkymmenessä asiakastapaamisessa. Olen osallistunut lukuisiin ryhmätapaamisiin suomen- ja englanninkielisissä väkivallan katkaisuryhmissä, Isi tuli! -ryhmässä, maahan muuttaneille suunnatussa isä-ryhmässä sekä darinkielisessä kotouttavassa Dusti -ryhmässä. Olen ollut mukana koulutuksissa, kuten Ensi- ja turvakotien liitossa psykososiaalisen kriisituen koulutuksessa, pääkaupunkiseudun puhelinauttajien verkoston järjestämässä lähisuhdeväkivallan koulutuksessa sekä motivoivan keskustelun koulutuksessa Laurean kautta. Olen myös osallistunut työyhteisön toimintaan eli ottanut aktiivisesti osaa työn pohtimiseen ja kehittämiseen. Siltä täällä ei voi välttyä. Tätä kirjoittaessa huomaan että aika monessa olen ollut mukana näin lyhyessä ajassa. Tekee mieli pohtia, mikä oli parasta?

Täällä tehtävä asiakastyö oli minulle tärkein kokemus haastavuutensa ja monipuolisuutensa takia.  Täällä työskentelee alan rautaisia ammattilaisia, joilla kaikilla on vuosien kokemus perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyöstä. Asiakkaan oikea kohtaaminen, vaikeasta asiasta puhuminen ja empatian käyttäminen ovat täällä itseisarvoja. Asiakas otetaan vastaan kokonaisuutena, myötätunnolla ja ymmärryksellä, unohtamatta sitä miksi täällä ollaan. Tarkoituksena on väkivaltaisen käytöksen lopettaminen ja sen estäminen tulevaisuudessa. Täällä osataan puhua vaikeista asioista ja täällä sitä voi oppia.

Väkivalta aiheena on vieläkin yhteiskunnassa todella tabu aihe ja siitä puhuminen hankalaa. Suurin osa täällä käyvistä asiakkaista kuitenkin haluaa puhua väkivallasta ja sillä tavoin opetella tuntemaan itseään ja muuttamaan omaa käytöstään. Täällä asiakkaita opastetaan keskustelun avulla tajuamaan oman käytöksen vaikutukset muihin sekä ottamaan vastuu omasta toiminnasta.

Toiseksi parasta on ehdottomasti työilmapiiri. Täällä siihen on kiinnitetty todella paljon huomiota. Merkittävimmät tekijät, jotka vaikuttavat tämän paikan ilmapiiriin, ovat työskentelyn rakenteet sekä tietysti työntekijät. Työ on täällä jaksotettu niin että asiakasaikoja on kaikilla neljä päivässä ja kaikilla ne ovat samaan aikaan. Tämä tarkoittaa että myös tauot ovat samaan aikaan. Asiakasaikojen välissä on riittävästi aikaa kirjata edelliset tapaamiset, valmistautua seuraavaan tapaamiseen sekä keskustella työkaverien kanssa. Tällainen rakenne luo luontaisen kanavan purkaa paineet jokaisessa välissä, jolloin ne eivät pääse kasautumaan. Työntekijät itse ovat tietysti työ- / harjoittelupaikan tärkein voimavara. Täällä työntekijät osaavat ja haluavat olla toistensa tukena asiakastyössä. Kaikki asiakkaat ovat tavallaan yhteisiä asiakkaita.

Mitä tästä sattumasta jäi käteen? Minulle täällä harjoittelu on ollut silmiä avaava kokemus. Mielenterveys- ja päihdeala ovat aika hyvin edustettuina sosiaalialan koulutuksissa, mutta väkivaltaan ei alana niin törmää. Täällä olen saanut loistavan kokemuksen lähisuhdeväkivallan tekijöiden sekä jonkin verran kokijoiden kanssa työskentelystä. Haastavat asiakastapaamiset ovat kannustaneet minua pohtimaan ja kehittämään omaa ajatteluani. Täällä saamani asiakastyön kokemus auttaa minua varmasti pitkälle missä tahansa tulevaisuuden työssä.

Iloisena ja kiitollisena.

Heikki
Sosionomi (AMK) –opiskelija, Laurea-ammattikorkeakoulu