Tänään koen olevani eurooppalaisempi kuin aikoihin, mutta se ei ole niinkään hiljattain pidettyjen eurovaalien ansiota. Tunne tulee siitä, että sain kunnian osallistua Ensi- ja turvakotien liiton järjestämille WWP-verkoston opintopäiville. Pääsin myös käyttämään puheenvuoron kertoakseni meidän omasta Lyömätön Tie – Väkivallan katkaisuohjelmastamme.

WWP – Work With Perpetrators – on Euroopan laajuinen verkosto, johon kuuluu yli 50 jäsenjärjestöä yli 20 maasta. Sen tehtävänä on koota yhteen väkivallan katkaisutyötä tekeviä toimijoita sekä lisätä tietoutta ja kehittää työtä edelleen – yhdessä oppien.

Kuulin usealta toimijalta, että heillä tehdään jo työtä väkivallan kokijoiden kanssa ja että väkivallan käyttäjien auttamistyötä on mietitty tai käynnistämässä. Lisäsin näiden keskustelujen innoittamana omaan esitykseeni pienen historiaosuuden: kerroin, kuinka Lyömätön Linja -toiminnan alkutaipaleella 1990-alun Suomessa oltiin kovastikin epäileviä sen suhteen, ottaisivatko väkivallan käyttäjät oikeasti yhteyttä tämänkaltaiseen palveluun. Jossain vaiheessa ensimmäinen mies soitti, pian toinen, ja ennen pitkää koottiin jo ensimmäistä vertaisryhmää.

Suomessa kulttuuri ja asenteet väkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet huimasti 25 vuoden aikana, ja kynnys olla meihin yhteydessä on madaltunut ilahduttavan paljon. Pelkästään meillä työskentelyn aloittaa yli sata miestä vuosittain. Tämä on viesti, jonka halusin välittää muille: alku voi olla tahmeaa, toiminta saattaa herättää arvostelua ja asenteet muuttuvat varsin hitaasti. Siitä huolimatta kannattaa uskoa työn merkityksellisyyteen ja raivata tietä kohti tasa-arvoisempaa ja väkivallattomampaa tulevaisuutta.

Toinen mielenkiintoinen havainto päiviltä oli, että katkaisutyötä tehdään pitkälti samoin perusperiaattein maasta riippumatta. Toimijat sekä muualta Suomesta että useista muista maista mainitsivat jonkinlaiseksi esikuvakseen norjalaisen ATV – Alternativ Til Vold – klinikan. Norjalaisten perintö näkyy myös meillä esimerkiksi siinä, että väkivallan käyttö nähdään yksilön omana ongelmana, johon on mahdollista saada apua ja muutosta. On kutkuttava ajatus, että tällä hetkellä Pietarissa ja kohta Bosniassa ovikello soi, asiakas istuu sohvalle ja alkaa miettiä yhdessä työntekijän kanssa, miten voisi muuttaa käytöstään. Aivan kuin meilläkin.

Mika Värränkivi

väkivaltatyön asiantuntija

Lyömätön Linja Espoossa ry