Suomi on yhdistysten luvattu maa. Suomessa on 135000 yhdistystä, joista 100000 on aktiivisia ja joilla arvioidaan olevan yhteensä 15 miljoona jäsentä (2014, Wikipedia). Yhdistysten toimintamuodot vaihtelevat Hurstin leipäjonosta jalkapalloseuroihin ja herrasmiesklubeihin. Tästä massasta luulisi löytyvän jokaiselle yhdistys, johon voi liittyä ja toimintaan osallistua. Tämä on kertomus siitä, miten minä löysin tieni Lyömätön Linja Espoossa ry:n jäseneksi ja vapaaehtoiseksi.

Henkilökohtaisessa elämässäni tuli tarpeelliseksi käsitellä ajansaatossa kasaantuneita tunnelukkoja objektiivisen, kolmannen osapuolen kanssa. Suoraan sanottuna kärsin huonosta tai olemattomasta tunteiden ilmaisun kyvystä. Tämän seurauksena oli pahaa oloa ja ärtyneisyyttä, kun en osannut pitää rajojani. Sama paha olo vuoti lähimmäisiini, joten oli korkea aika tehdä asialle jotain. Löysin netin avustuksella Lyömättömän Linjan ja yhteydenoton jälkeen itseni ensimmäisistä tapaamisista yhdistyksen asiantuntijoiden kanssa. Myöhemmin jatkoin käymistä myös ryhmätapaamisissa, joissa keskustelujen myötä jaetut kokemukset ja ideat olivat mitä parhainta vertaistukea. Olin helpottunut, kun havaitsin, etten ollut ongelmineni yksin.

Koska olin saanut itse paljon apua omiin ongelmiini yhdistyksen asiantuntijoiden ja vapaaehtoisten kautta, alkoi päässäni itää ajatus siitä, että ehkä minun pitäisi antaa jotain takaisin ja osallistua itse vapaaehtoisena yhdistyksen toimintaan. Samoihin aikoihin oli alkamassa Lyömätön Linja Espoossa ry:n vapaaehtoiskoulutus, johon luonnollisesti osallistuin. Koulutuksessa kävimme läpi vapaaehtoistyön haasteita ja kokemuksia, ja saimme paljon eväitä tulevaan. Havaitsin huvittuneena, että jo pelkkä ajatus siitä, että lahjoittaisin aikaani yhdistykselle ja näin pääsisin tekemään hyvää kanssakulkijoille, aiheutti minussa palvelualttiuden välitöntä kasvua tuntemattomienkin ihmisten tarpeita kohtaan olivat ne sitten oven avaamista tai kauppakassien kantamista.

Vaikka vapaaehtoisurani on vasta alkutaipaleella, uskallan jo väittää, että vapaaehtoistyöstä hyötyvät kaikki. Joku saa suoraan apua ongelmiinsa ja auttajat kasvukokemuksia elämän opintiellä. Vapaaehtoistyö Lyömättömässä Linjassa pakottaa pohtimaan omia toimintamalleja ja tarpeita, sillä onhan niin, että vain ehjä ihminen voi auttaa rikkinäistä. Ja mitä enemmän laitat itsestäsi likoon, sitä enemmän saat.

Haastankin siis kaikki lukijat ottamaan osaa paikkakuntansa yhdistystoimintaan. Pienikin apu on varmasti tervetullutta, eikä ketään käännytetä pois. Erinomaisia hetkiä vapaaehtoistyön parissa!

Marko
Lyömätön Linja Espoossa ry:n vapaaehtoinen