Joskus äitini opetti minulle

Ihminen oppii kolmella eri tavalla: ensimmäinen tapa on harkitsemalla, se on kaikista jaloin tapa, toinen tapa on jäljittelemällä, se on kaikista helpoin tapa ja kolmas tapa on kokeilemalla, se on kaikista katkerin tapa. Miksi sinä Ville kiipeät aina perse edellä puuhun?

Tämä on jäänyt pinttyneesti mieleeni nuoruus vuosiltani, jolloin tuli tehtyä sitä sun tätä. Kaikista asioista en voi olla ylpeä ja osan olisi voinut varmasti jättää tekemättäkin, mutta toisaalta asiat ovat menneitä ja niistä on selvitty ja opittu. Olen usein pohtinut mitä, jos ihmiselle annettaisiin aikakone, jolla voisi palata ajassa taaksepäin. Kuinka moni sitä käyttäisi ja millaisia asioita ihmiset omassa elämässä muuttaisivat? Muuttaisivatko he elämästään pois kaiken pahan ja ikävän, vai vaan osan siitä, niin minkä osan he pitäisivät?

Filosofi Lauri Järvilehto puhui kirjassaan ”Tee itsestäsi mestari ajattelija”, kuinka tunteet sitovat ajatuksia ja kokemuksia tehokkaammin mieleen. Tähän voidaan liittää esimerkiksi: on vaikea muistaa mitä söi kaksi viikkoa sitten lounaaksi töissä, mutta jos kysytään missä on syönyt erittäin hyvää tai kamalaa ruokaa niin joku ravintola tulee mieleen varmasti vielä kauemman ajanjakson takaa. Johtopäätöksenä voisi ajatella, että tunteet opettavat meitä tekemään valintoja, ne näkyvät asioina, joita teemme ja asioina, joita emme enää koskaan tee. Tunteet myös toimivat valintojen perusteluina. Esimerkiksi jos miettii pikaruoka ketjuja ja järkipohjaisia ajatuksia miksi haluan mennä sinne syömään ensiksi ei taida tulla mieleen ruuan positiiviset terveysvaikutukset. Perusteluina käytetään, että no, koska se on vaan niin hyvää, tai se on vaan niin nopeeta, kun tänään ei jaksa tehdä ruokaa. Tästä voidaan huomata tunnepohjaiset valinnat, joissa järki ei ole ensisijainen päätöksentekoväline. Tunnekokemukset myös ovat osana meidän mielensisäistä ennakointijärjestelmäämme, joka auttaa meitä suojautumaan vaaroilta tai kannustavat toimimaan uudestaan samalla tavalla.

Itseapu kirjailija Mark Manson kertoi kirjassa, ”Kuinka olla piittaamatta paskaakaan”, siitä, että tunteet ovat yksinkertaisimmillaan mittareita siitä, että asiat ovat joko hyvin tai sitten huonosti. Manson oli myös kehittänyt hahmon nimeltä Pettymys panda, jonka tarkoituksena on tulla ovelle kolkuttamaan aina silloin kun olet ratkaissut yhden ongelman. Pettymys pandan tehtävä on tulla kertomaan, että tässä sinulle uusi ongelma. Esimerkkinä, jos riitelet puolison kanssa siitä, että ei ole yhteistä aikaa ja sitten, kun olette vihdoin saaneet järjestettyä yhteistä aikaa, niin seuraavaksi ongelmaksi nousee, että mitä ajalla tekisi. Manson painottaa, että elämän yksi tehtävä on ratkaista ongelmia.

Väkivalta on aina tuomittava teko ja eikä siitä neuvotella. Hyvin harvoin lähisuhdeväkivalta on järkipohjainen valinta ja tarkkaan suunniteltua. Lähisuhdeväkivaltaan usein liittyy hermojen menettäminen, tapahtuu jotain, joka saa minut menettämään kontrollin ja tunteet ottavat vallan ikävin seurauksin. Lyömättömään Linjaan hakeutuu kuitenkin miehiä, jotka ovat varmasti yrittäneet ratkaista tätä ongelmaa itsekseen, mutta kokevat tarvitsevansa apua ja neuvoja siihen, miten sen tehdä. Tämä on hyvä asia, että ihmiset hakevat apua. Joskus täytyy kiivetä elämässään perse edellä puuhun, jotta oppisi kääntymään oikeinpäin.

Ville Uurtio

Väkivaltatyön asiantuntija

Lyömätön Linja Espoossa Ry