Mikä saa kymmenisen miestä kokoontumaan ja keskustelemaan tietyn aiheen ympärillä viikoittain? Vastaus: Isyys. Perinteiset miehiset keskustelunaiheet ovat olleet urheilu, tekniikka ja naiset. Mitä jos listaan voisi lisätä isyyden? Kaikki miehet eivät ole isiä, mutta kaikilla miehillä on joku kokemus isyydestä tai sen poissaolosta. Isyys on teema, mikä kiinnostaa miehiä, mutta tilaisuuksia keskustella isyydestä on valitettavan harvoin.

Lyömättömän Linjan tiloissa kokoontuu joka perjantai Isi tuli! -ryhmä. Tänä syksynä paikalla on ollut ohjaajien (jotka hekin ovat isiä) lisäksi 6-7 isää. Isi Tuli! on Lyömätön Linja Espoossa ry:n ja Espoon kaupungin yhteistyönä suunnittelema ja järjestämä vertaisryhmäohjelma lastensuojelun asiakkaana tai päihdekuntoutuksessa oleville isille. Ryhmäohjelman päätavoitteena on edistää vastuullista isyyttä ja kumppanuutta. Ryhmä kokoontuu kymmenen kertaa.

Pohdimme ryhmässä kokemuksia isyydestä. Moni isä muisteli ensimmäistä kohtaamista vauvan kanssa. Tilanne herätti paljon erilaisia tunteita: Toisaalta suunnatonta, ennen kokematonta iloa ja riemua, toisaalta hämmennystä. Yksi isä kuvasi ensikohtaamistaan vauvan kanssa oudoksi: ”Tuommoinenko siitä nyt tuli”. Myös itselleni ensimmäisen lapsen syntymä oli järisyttävä kokemus. Kun poikani oli syntynyt, mietin kenelle soittaisin ensimmäisen puhelun. Soitin isälleni. Puhelu oli täynnä molemminpuolista tunnetta, helpottavaa itkua. Olimme molemmat uudessa roolissa, isäni ensimmäisen kerran isoisänä, minä ensimmäisen kerran isänä. Kun pidin samalla poikaa sylissäni, samassa puhelussa kohtasivat isä, poika ja isoisä.

Isyyteen voi liittyä myös luopumista. Eräs isä jakoi ryhmässä tuskallisen kokemuksen, kun hän tajusi, että ero puolisosta on lopullinen ja jatkossa hän näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu. Ryhmäläisten kokemus on, että heistä ajatellaan, että heidän on isinä jotenkin lunastettava paikkansa ollakseen kelvollinen. Itse ajattelen ja isäryhmäläisten kokemuksia myötäillen, että näkemys ei tee oikeutta isille.

Isyys on jotain, mikä on sisäisesti olemassa meissä isissä. Se on lämpöä, rakkautta, mutta myös hämmennystä, epävarmuutta ja haurautta. Isyys on kuin kävelemään opettelua. Aluksi epävarmoja askeleita, kaatumista, vähitellen askel muuttuu varmemmaksi, katse nousee jaloista ylös, eteenpäin. Isyys kannustaa vastuuseen, mikä näkyy ryhmämme isissä. Kun todella ottaa vastuun lapsestaan, päihteet ja väkivalta eivät enää kuulu todellisuuteen.

Miika Peltonen
Väkivaltatyön asiantuntija
Lyömätön Linja Espoossa ry